Viekkaudella ja vääryydellä hyviin tuloksiin – työpaja aiheesta testivilppi Cambridgen kielikokeissa

ALTE 48th Meeting and Conference, Stockholm 20.4.-22.4.2016

Nick Charge, Cambridge English Language Assessment, Uk

How to detect and react to malpractice in language testing

Nick Charge piti kiinnostavan work shopin siitä, millä eri tavoilla testivilppi voi ilmetä ja mitä sille voisi tehdä. Alkajaisiksi kuulimme pöyristyttäviä lukuja maailmalta. Näimme myös kuvia mitä mielikuvituksellisimmista tavoista estää testivilppiä. Löysin netistä joitakin samoja kuvia, joita Nick Charge meille näytti seuraavan linkin alta: http://viralnero.com/10-funny-and-extreme-ways-to-prevent-cheating. Testivilppiä harjoittavat niin opiskelijat kuin opettajatkin. Eivätkä vanhemmatkaan aivan viattomia ole. Erityisen suuri huoli on kuulemma Kiina, mutta löytyipä vilppitapauksia myös esimerkiksi Yhdysvaltain ilmavoimista. Isojen testien kohdalla myös seuraukset ovat isoja, testivilpistä on langetettu jopa vankilatuomioita. Usein myös testaamisen käytäntöjä on jouduttu muuttamaan suuresti ja kokonaisia toimivia testikokonaisuuksia hylkäämään. Iso-Britanniassa tehdyn paljastuksen jälkiseurauksena 45 000 ulkomaalaista menetti oleskelulupansa! Tähän tapaukseen voit tutustua linkistä http://www.bbc.com/news/uk-26024375.

Nick jakoi vilpin harjoittajat viiteen eri ryhmään. ”Robin Hoodin” motiivina on halu auttaa muita, hän voi olla testin valvoja, testiin osallistuja tai testin arvioija. ”Valmentaja” käyttää testimateriaalia valmentaakseen opiskelijoitaan testiin. ”Hakkeri” pääsee käsiksi digitaalisiin testeihin. ”Salakuljettaja” vie testejä ulos ja vastauksia sisään. Nykyajan salakuljettaja ottaa testeistä kuvia vaikkapa lippikseen piilotetulla kamerallaan. Myös tiimityö on vilpissä arvossaan. ”Rangaistusvankiketju” (the Chain Gang) koostuu joukosta testiin osallistujia, joista jokaisen tehtävänä on painaa mieleensä osa testistä. Nämä osat yhdistämällä voidaan sitten koostaa testi, jota voidaan käyttää seuraavien testiin osallistujien valmentamiseen. Tästä seuraakin kysymys, kuinka kauan ja kuinka usein samaa testiversiota voi käyttää. Viimeinen vilpin harjoittaja on ”Aikamatkailija”, joka käyttää hyödykseen sitä, että sama testi järjestetään eri paikoissa eri aikaan. Cambridgen testin kaltaisen maailmanlaajuisen testin kanssa australialainen testattava voi välittää tietoa testistä eurooppalaiselle ystävälleen. Mutta tätä samaa tapahtuu pienemmässäkin mittakaavassa: esimerkiksi kotoinen yki-testimme on aina samana päivänä, mutta yhdessä suorituspaikassa on usein monia eri aikaan aloittavia ryhmiä. Tällaista aikamatkailua voidaan estää sovittamalla eri ryhmien aloitusaikoja niin, ettei testissä jo käyneillä ole mahdollisuutta välittää tietoa vasta testiin tuleville.

Tekniikka on aina askelen (tai monta askelta) edellä meitä testien järjestäjiä ja testitilaisuuksien valvojia. Esimerkiksi näin bluetooth-aikaan ei riitä, että kännykkä on jätetään laukkuun ja laukku vaikkapa testiluokan perälle, vaan kännykkää ei pitäisi tuoda testitilaan ollenkaan. Kamera taas voi olla lippiksessä, silmälaseissa, kynässä, napissa tai vaikkapa älykellossa.

Nick Charge korostaa, että testin suunniteluun ja järjetämiseen kuuluu olennaisena osana myös hyvä turvallisuussuunnitelma. Turvallisuussuunnitelma mitoitetaan luonnollisesti sen mukaan, minkälaisesta testistä on kyse. Vaikka kyse ei olisikaan high stakes –testistä, tietyt seikat on varmasti jokaisen testin järjestäjän hyvä muistaa. Yksi on ns. puhtaan pöydän politiikka, joka tarkoittaa, että testimateriaaleja ei pidä jättää sen enempää työpöydälleen, roskikseen kuin printtereihinkään lojumaan. Testien aloittamis- ja lopettamisajankohtaan pitää kiinnittää huomiota, jos saman testin tekee useampi ryhmä. Istumajärjestys on syytä tallentaa, jos joudutaan myöhemmin arvioimaan, onko testivilppiä ollut kahden testattavan kesken. Testattavien pitäisi istua vähintään 1,25 metrin päässä toisistaan. Henkilötodistus on syytä tarkistaa jokaisen osatestin alussa. Ja kaikki paperit on syytä kerätä pois lopussa, myös ns. suttupaperit.

Me testinvalvojat mielellämme kuvittelemme, että haukankatseemme kyllä havaitsee kaikenlaiset lunttausyritykset. Nick Charge kuitenkin kertoi, että suurin osa vilppitapauksista tulee ilmi vasta tulosten tilastollisissa analyyseissa eli siis jälkikäteen. Tilastot voivat paljastaa vilpin esimerkiksi, jos vierekkäin istuvilla testattavilla on johdonmukaisesti samat väärät vastaukset tai jos useaan kertaan samaan testiin osallistuneen testitulos muuttuu radikaalisti. Ja näihin tapauksiin tarttuminen onkin sitten jo monimutkaisempi prosessi kuin testitilanteessa havaittuun vilppiin reagoiminen. Jotta hankalistakin vilppitapauksista selvittäisiin kunnialla, on tärkeää, että testiprosessi on läpinäkyvä. Testiin tulijan täytyy saada selkeää informaatiota säännöistä ja sääntöjen rikkomisen seurauksista jo etukäteen. Tämä on syytä muistaa aina testejä järjestäessään. Näin testattava voi tuntea, että häntä on kohdeltu reilusti.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s