Arvioimmeko puhumista vai puhujaa?

ALTE (Association of Language Testers in Europe) Testaamisen johdantokurssi, Cambridge. Professori Cyril Weir ja tohtori Nahal Khabbazbashi.

Kasvokkainen puhuminen on luonteva ja todellista maailmaa vastaava vuorovaikutustilanne, mutta usein puhumistaitoja joudutaan olosuhteiden pakosta testaamaan tietokoneella. Cyril Weir mainitsi esimerkin Intiasta, jossa englannin kielen suullisen kokeen tekee valtava määrä ihmisiä vuodessa, joten kasvokkain tapahtuva keskustelu ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Toisaalta tietokonevälitteinen puhetesti takaa sen, että testi on täsmälleen samanlainen kaikille.

Nahal Khabbazbashin mielestä oleellinen kysymys puhumisen testaamisessa on se, miten taataan kaikille luotettava ja tasa-arvoinen testi, jos testaaja ei ole sama ‒ tai vaikka olisikin, ihmisen ohjaama testitilanne ei koskaan voi toistua täsmälleen samanlaisena. Jo testattavan nonverbaalinen viestiminen vaikuttaa testaajaan sekä päinvastoin. Voiko siis esimerkiksi kahta testitulosta verrata keskenään, jos testaajat ovat hyvin erilaisia? Entä tilanteessa, jossa testaaja on sama, mutta kaksi peräkkäistä kokelasta poikkeavat huomattavasti toisistaan persoonaltaan ja elekieleltään tai taitotasoltaan? Khabbazbashin mukaan on vaara, että tällaiset seikat vaikuttavat arviointiin.

Vaikka testin tulisi olla tasa-arvoinen, Khabbazbashi puhui testitilanteen luonnollisuuden puolesta. Mutta voiko testitilanne koskaan vastata luonnollista vuorovaikutusta? Perinteisesti puhumisen testitilanteessa ovat läsnä testaaja ja kokelas. Tällainen tilanne muistuttaa hyvin helposti haastattelua, jossa testaajalla on haastattelijan rooli ja hän määrää tahdin. Khabbazbashi kehotti miettimään, kuinka usein ihminen joutuu elämässään vastaavanlaiseen asemaan, jossa hän lähinnä vastailee kysymyksiin. Tällaisessa tilanteessa haastateltavalla ei ole valtaa, hän ei tee vastakysymyksiä eikä tilanne muistuta luonnollista vuorovaikutusta.

Puhelinkeskustelukin on perinteisesti ollut yksi puhumisen testimuoto. Weir heitti ilmaan kysymyksen, millaisissa tilanteissa puhelinta nykyään oikeastaan edes käytetään. Nykypäivänä hyvin monet asiat hoituvat internetissä, eikä sitä varten enää välttämättä tarvitse soittaa mihinkään. Toisaalta puhelinkeskustelu on kuitenkin yksi vaativimmista puhumisen tilanteista silloinkin, kun se on vaikkapa epämuodollinen keskustelu tuttavan kanssa. Puhelimessa ainakaan perinteisessä sellaisessa ei näe toisen osapuolen nonverbaalista viestintää, kun samaan aikaan toisen puheeseen on kuitenkin koko ajan reagoitava jollakin tavalla ja melko nopeasti.

Kuunnellessani Khabbazbashia, mietin, että Eurooppalainen viitekehys ei ota lainkaan kantaa vuorovaikutuksen kaksisuuntaisuuteen ja epäsymmetrisiin valtasuhteisiin vaan korostaa yksipuolisesti testattavan käyttäytymistä arviointitilanteessa. Kuten Khabbazbashi sekä Weirkin totesivat, vaarana voi olla, että testaaja tulee arvioineeksi kielitaidon sijasta testattavan persoonaa.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s