ALTE (Association of Language Testers in Europe) Testaamisen johdantokurssi, Cambridge. Professori Cyril Weir ja tohtori Nahal Khabbazbashi.
Tiistaina 15.9. Cambridgen koulutuksen aiheena oli puhumisen arviointi. Nahal Khabbazbashi aloitti aiheen heittämällä meille pohdittavaksi kysymyksen ”Mitä rakkaus on?” Tällä tehtävällä hän viittasi elokuvaan, jossa päähenkilö ei saanut ihastuksen kohteiltaan rakkauden osoituksia. Rakkaushan on abstrakti asia, mutta sen ilmenemismuodot hyvinkin konkreettisia, kuten viestejä, kukkia tai puhelinsoittoja.
Miten tämä liittyy puhumisen testaamiseen ja arviointiin? Puhumisen testaaminen saatetaan kokea vaikeaksi, koska siitä ei jää mitään konkreettista jälkeä näkyviin, toisin kuin kirjoittamisesta tai kuullun ymmärtämisen paperille merkityistä vastauksista. Vertauskuvallisesti Khabbazbashi näytti meille omenaa, jota pyysi arvioimaan asteikolla 1‒5. Ensin näytimme lapulla oman arviomme, minkä jälkeen luennoitsija pyysi kertomaan, millä perusteella kukin oli numeronsa antanut. Vastaukset vaihtelivat arvioijan mukaan. Yksi arvioi omenan ulkonäköä, toinen kuviteltua makeutta tai happamuutta, kolmas väriä jne. Tällainen varsin spontaanisti ilmaan heitetty arvio saattaa Khabbazbashin mukaan koitua holistisesti toimivan arvioijan kohtaloksi, kun hän kiinnittää tarkasti eriteltyjä yksityiskohtia enemmän huomiota kokonaisuuteen. Vaikka kukaan ei arviotaan todennäköisesti vain yhden kriteerin perusteella antanutkaan, vaihtelivat kriteerit sekä se, mitä kukin piti omenan tärkeimpänä ominaisuutena.
Analyyttisessä arviointimenetelmässä kriteerit on etukäteen eritelty ja pisteytetty, ja ne arvioidaan erikseen. Mikrotason kriteerejä ovat esimerkiksi ääntäminen, sanasto, rakenteet, puheen sujuvuus ja reagoiminen vuorovaikutustilanteessa, kun taas makrotasolla arvioidaan mm. tyylejä ja rekistereitä, vuorojen ottamisia ja niistä luopumista, viestintätilanteen tavoitteen toteutumista sekä nonverbaalista viestintää. Testitilanteessa analyyttinen arviointimenetelmä on testaajalle työläs, ja se vie paljon enemmän aikaa kuin holistinen menetelmä. Sen etu puolestaan on, että testaajan on helpompi antaa kokelaalle konkreettista palautetta testistä. Analyyttinen menetelmä on myös varmemmin tasapuolinen kaikille.
Puhuminen ja kuunteleminen liittyvät kiinteästi toisiinsa. Näitä kahta kielellistä toimintaa kielenkäyttäjä todennäköisesti useimmin oikeassa maailmassa myös käyttää ja siksi niiden testaamistakaan ei tulisi ohittaa. Molemmat kouluttajat myös korostivat kaikessa testaamisessa todellisten kielenkäyttötilanteiden huomioimista. Testaamisessa pitäisi pyrkiä simuloimaan todellisia tilanteita, jotka eivät ole kaavamaisia kokonaisuuksia tai yksin suoritettavia monologeja vaan vuorovaikutustilanteita, joiden kulkua ei koskaan voi täysin ennustaa.
Arviointiosaamista Euroopasta 