Tekstin (lukemisen) vaikeudesta ja helppoudesta

Cyril Weirin keskiviikon luennolla mietittiin luetun ymmärtämisen tehtäviä lukemiseen vaadittavien kognitiivisten prosessien kautta. Lähtökohtana ei ole teksti vaan tekstin lukeminen, johon toisaalta päästään konkreettisesti käsiksi itse tekstiä ja tekstin ymmärtämisen tehtäviä analysoimalla.

Mitä korkeammalla kielitaidon tasolla liikutaan, sitä monimutkaisempia ja vaikeampia kognitiivisia prosesseja tekstin lukeminen ja testin tekeminen pitäisi vaatia. A-tasolla kognitiiviset prosessit keskittyvät sanan tunnistamisen sekä sana- ja lausetason ymmärtämiseen. B-tasolla (viimeistään B2-tasolla) mukaan tulee kokonaisuuden hahmottaminen, uuden ja vanhan tiedon yhteensovittaminen ja päättely, ja viimeistään C-tasolla pitäisi pystyä yhdistelemään tietoa eri teksteistä. Koska B2-tasolla päättelyn mukaan tulo on oleellista, olisi narratiivi Weirin mukaan hyvä teksti tämän tason testiin. C-tasolla argumentoiva teksti toimii paremmin. Kognitiiviset prosessit seuraavat toisiaan tietyssä järjestyksessä: esimerkiksi päättely ei ole mahdollista ennen kuin tietty sanasto ja rakenne on hallussa.

Jokainen tekstin piirre vaikuttaa siihen, millä tavalla lukija prosessoi tekstiä. Tällaisia tekstin piirteitä ovat esimerkiksi lauseiden pituus ja sanojen tuttuus ja pituus. Tässä asiassa voimme kadehtia englanninkielistä maailmaa: kurssilla kokeilimme muutamaa tietokoneohjemaa (esimerkiksi Coh-Metrixia), joka tekee monenlaisia analyyseja tekstin rakenteesta ja sanastosta testin laatijan puolesta. Ohjelma laskee muun muassa sanat ennen pääverbiä, sanojen yleisyyden, lauseen pituuden, akateemisten sanojen määrä ja sen, kuinka monta kertaa sana esiintyy lauseessa.

Erityisen kiinnostava on tuo sanojen yleisyyden ja samalla siis oletetun tuttuuden määritteleminen. Suomen kielestä ei liene olemassa sähköistä hakukonetta sanojen yleisyydestä? Vaikka sanan yleisyys selviäisikin frekvenssisanakirjasta, tarvittaisiin tietoa myös siitä, kuinka yleinen sanan on oltava, jotta sen voi olettaa olevan tuttu tietyllä tasolla. Suomen kielessä kysymys on sanan lisäksi muodosta: onko sana tunnistettavin jossain tietyssä muodossa? Voisi esimerkiksi olettaa muodon lunta olevan perusmuotoa lumi tutumpi monelle kielen oppijalle. Toisaalta pitkän yhdyssanan voisi olettaa olevan pitkää yhdistämätöntä sanaa vaikeampi. Weir peräänkuulutti, että jos ei mitään muuta pysty laskemaan tekstistä, lauseiden pituus olisi ainakin syytä tarkistaa. Pitkän lauseen lukeminen kuormittaa muistia ja samalla vaikeuttaa tekstin prosessointia.

Lopuksi Weirin vinkit testitehtävien analysoimiseen: Valitaan tietyn tasoinen tekstin ymmärtämisen tehtävä ja tutkitaan sen sanastoa ja rakenteita sekä lukemiseen vaadittavia kognitiivisia prosesseja. Tämän jälkeen otetaan käsittelyyn yksi tehtävä yhtä tasoa alemmalta ja toinen yhtä tasoa ylemmältä ja tarkastellaan näiden kolmen tehtävän avulla tasojen välisiä eroja.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s