Ajatuksia hyvän kirjoittamistehtävän laatimisesta

ALTEn kielitestauskurssilla Cambridgessa käsiteltiin ensimmäinen päivä kirjoittamisen arviointia professori Cyril Weirin johdolla. Keskeisin huomioitava asia, joka toki pätee kielitaidon muidenkin osa-alueiden testaamiseen, oli kognitiivinen validiteetti. Tehtävien vaatimien kognitiivisten prosessien olisi siis syytä muistuttaa tosielämän tilanteissa tapahtuvia. Kirjoittamistehtävän kohdalla kannattaa pohtia, jääkö testattavalle aikaa suunnitella kirjoittamistaan sekä tarkastaa ja korjata tuotostaan, kun se on valmis. Arkielämän kirjoitustilanteet yleensä sekä mahdollistavat tämän että vaativat sitä – harvoin mitään tarvitsee kirjoittaa kovalla kiireellä.

Kognitiivinen validiteetti on läheisessä yhteydessä kontekstivaliditeettiin, eli siihen mikä on tehtävän ominaisuuksien suhde tosielämän kontekstiin. Tehtävän kontekstuaalisia ominaisuuksia ovat mm. tehtävätyyppi, tavoiteltavat funktiot, tekstin pituus ja aikapaine. Jos ne ovat pielessä, ei tehtävä tuota haluttua kognitiivista prosessia. Siksi Weir suositteli jopa, että tyypillisten useamman kirjoitustehtävän sijasta testissä olisi vain yksi, laajempi tehtävä, jonka tekemiseen on varattu riittävästi aikaa. Pidempää tuotosta on myös helpompi arvioida kaikilla kriteereillä. Lisäksi sekä kielenopetuksen että testitilanteen tulisi ohjata kirjoittajaa suunnitteluun ja tarkastamiseen. Tekstin muokkaamisen merkitys voi korostua tulevaisuudessa, kun monessa paikassa siirryttäneen tietokoneella tehtäviin kirjoitustehtäviin. Toki tällöin arvioinnin uudeksi virhelähteeksi nousevat tietotekniset taidot.

Näin Weir jaottelee kirjoitustehtävän tuottamaa kognitiivista prosessia:

  • makrosuunnittelu (ideat, kohderyhmä, tavoitteet)
  • organisointi (ajatusten suhteet)
  • mikrosuunnittelu (kappaletaso)
  • käännös (pohja-aineiston tietojen kielellistäminen)
  • monitorointi (vertaaminen kriteereihin)
  • tarkastaminen (korjaukset ja muokkaukset)

Riittävä aika kirjoitustehtävään korostuu korkeammilla kielitaidon tasoilla, joissa tekstin organisoiminen sekä sisällön yhdisteleminen eri lähteistä ovat keskeisiä mitattavia taitoja. Itse asiassa Weirin mielestä varsinainen argumentointikyky kehittyy vasta B2-tasolla, tekstin rakenteen organisointi C1-C2-tasolla. Eihän matalien tasojen alle sadan sanan teksteissä edes ole varsinaista rakennetta, vaan sellaisessa usein vastataan tehtävänannon eri kysymyksiin järjestyksessä. Weir myös korosti, että testattavien olisi syytä tietää, millä kriteereillä kirjoitustehtävää arvioidaan: painotetaanko sisältöä ja tekstin rakennetta vai kielioppia ja sanastoa? Tosielämän kontekstissakin kirjoittaja yleensä tietää, minkätyyppistä tekstiä häneltä odotetaan.

Tarkemmin asiaan voi tutustua näissä teoksissa:

SiLT 26, Examining Writing: Research and practice in assessing second language writing, Stuart D Shaw and Cyril J Weir (2007)

SiLT 37, Measured Constructs: A history of Cambridge English language examinations 1913-2012, Cyril J Weir, Ivana Vidaković and Evelina D Galaczi (2013)


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s